Hauen kasvu ja ravinto Tornionjoen alajuoksulla

Tässä opinnäytetyössä selvitetään hauen (Esox lucius) kasvunopeutta ja ravinnonkäyttöä Tornionjoen alajuoksulla sekä, onko hauen ravinnonkäyttö muuttunut lohen (Salmo salar) vaelluspoikasten kasvaneen määrän johdosta. Osaa tuloksista käytetään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen julkaisussa. Kasvunopeutta tutkittaessa käytettiin vuonna 2009 pyydettyjä 116 haukinäytettä, joita täydensivät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuosina 2003, 2004 ja 2008 keräämät 255 näytettä. Vuoden 2009 aineistolle tehtiin takautuva kasvunmääritys suomunäytteistä, näistä 46,4 % oli koiraita ja 53,1 % naaraita. Kahden immatuurin yksilön sukupuolta ei kyetty määrittämään. Pienin koiras painoi 150 grammaa, suurin 3500 g, keskipaino oli 1931 g ja keskipituus 63,6 cm. Pienin naaras painoi 50 g, suurin 8700 g, keskipaino oli 2534 g ja keskipituus 70,1 cm. Sekä koiraat että naaraat kasvoivat ensimmäisinä kolmena elinvuotenaan noin 10 cm vuodessa, minkä jälkeen naaraiden kasvu jatkui nopeampana. Koiraat saavuttivat 50 cm pituuden kuudentena ja naaraat viidentenä elinvuotenaan. Kymmenen vuoden ikäisinä koiraat olivat hieman alle 70 cm ja naaraat noin 80 cm pituisia. Ravinnonkäyttöä tutkittaessa käytettiin vuonna 2009 kerättyjä näytteitä sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuosina 2003–2005 keräämää 39 ravintonäytettä. Vaelluspoikasrysän sisäpuolelta saatujen haukien saalistamia vaelluspoikasia ei huomioitu tutkimuksessa, koska lohien tiheyden kasvaessa rysän edustalle syntyy luonnossa epänormaali predaatiotilanne. Suurin osa ravinnosta koostui nahkiaisista eikä lohen vaelluspoikasten osuus ollut kasvanut, vaikka joen tuottama vuosittainen määrä olikin ennätyssuuri. Nopeasti uivat vaelluspoikaset ovat ainoastaan hetkellinen ravintoresurssi. Hauet saalistavat vaanimalla, mikä on vaikeampaa lohen ollessa aktiivisesti liikkeessä. Hauet liikkuvat pääasiassa rantavesien hitaassa virrassa, kun predaatiota välttämään oppineet luonnonpoikaset pyrkivät kevättulvan virrassa kohti merta. Kuitenkin pitkällä vaellusmatkalla pienikin predaatiofrekvenssi voi aiheuttaa huomattavan kokonaiskuolevuuden.In this study the growth and diet of the Northern Pike (Esox lucius) was surveyed in the downstream of River Tornionjoki. The research task was to define if the diet of the Northern Pike has changed due to increased Atlantic salmon (Salmo salar) smolt amounts. Part of the results will be used in the Finnish Game and Fisheries Research Institute’s report. The growth of the pikes was studied using the information of 116 samples collected in 2009. In addition to 255 samples gathered by the Finnish Game and Fisheries Research Institute during 2003, 2004 and 2008. The age of the fish was also determined from the scales of the fish gathered in 2009 of which 46,4 % were male and 53,1 % female. The gender could not be determined of the youngest two specimens. The smallest male weighed 150 g and the largest 3500 g. The mean weight was 1931 g and mean length 63,6 cm. The smallest female weighed 50 g and the largest 8700 g. The mean weight was 2534 g and mean length 70,1 cm. Both males and females grew about 10 cm a year during their first three years after which females grew faster. The males were 50 cm long during their sixth year and the females during their fifth year. As ten years old the males were below 70 cm long where as the females were about 80 cm long. When studying the diet the information of 116 samples collected in 2009 was used in addition to 392 samples gathered by the Finnish Game and Fisheries Research Institute during 2003-2005. The smolts eaten by pikes inside the smolt trap were not included in the study because the density of the school of smolts becomes higher inside the smolt trap and causes a predation situation that is not normally seen in nature. Main part of the diet consisted of lamprey and the proportion of salmon smolts was not increased even though the amount of smolts produced by the River Tornionjoki was record high. The fast swimming smolts are only a momentary source of nutrition. Pikes hunt by stalking which is more difficult because the smolts are actively moving. The smolts born in the wild are using the current intensively to move while the pikes mostly dwell close to shore where the current is slower. During the long migration even small predation frequency can cause notable mortality

Emotion-Attention Interactions in Infants Face Processing

Kasvonilmeiden avulla tapahtuva tunteiden viestittäminen on olennainen osa vauvan ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Kyky erotella kasvoilla ilmaistuja tunteita ja säädellä käyttäytymistä vuorovaikutuskumppanin tunneilmaisujen avulla kehittyy merkittävästi ensimmäisen elinvuoden aikana. Erityisesti itsenäisen liikkumisen aloittamisen myötä tulee tärkeäksi osata yhdistää tunneilmaisuja niiden esiintymiskontekstiin (esim. vanhemman pelästyminen lapsen joutuessa potentiaalisiin vaaratilanteisiin). Aikaisemmissa tutkimuksissa onkin havaittu, että yli puolen vuoden ikäisten vauvojen tarkkaavaisuus suuntautuu voimakkaammin pelkoa kuin iloa ilmaisevia kasvonilmeitä kohti. Ei kuitenkaan tiedetä, heijastaako huomion kiinnittyminen pelokkaisiin kasvoihin suoranaisesti niiden emotionaalisen sisällön käsittelyä vai sitä, että pelkoa ilmaistaan tyypillisessä pienten vauvojen kasvuympäristössä suhteellisen harvoin. On myös epäselvää, onko tarkkaavaisuuden suuntautuminen kasvonilmeisiin vauvaiässä tahdonalaisesti säädeltyä vai automaattista (tahatonta). Väitöskirjan neljässä osatutkimuksessa pyrittiin selvittämään, missä iässä vauvojen tarkkaavaisuus alkaa suuntautua korostuneesti pelon tunneilmaisuja kohtaan ja minkälaiset mekanismit tarkkaavaisuuden suuntautumista välittävät. Tarkkaavaisuutta tutkittiin silmänliikkeiden ja aivojen sähköisen toiminnan rekisteröinnin sekä sydämen syketaajuuden mittauksen avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että pelon havaitseminen kasvonilmeistä muuttuu puolen vuoden iässä: 7 kuukauden ikäisten vauvojen tarkkaavaisuus suuntautui voimakkaammin kohti pelkoa kuin iloa ilmaisevia kasvoja, mutta 5 kuukauden ikäisillä vauvoilla vastaavaa tarkkaavaisuuseroa ei havaittu. Seitsemän kuukauden ikäisillä erot näkyivät pidempinä katseluaikoina sekä eroina tarkkaavaisuuden säätelyyn osallistuvan prefrontaalisen aivokuoren sähköisessä aktivaatiossa. Muissa tutkimuksissa havaittiin, että kun kasvonilmeet kilpailivat vauvan huomiosta muiden ärsykkeiden kanssa, tarkkaavaisuus siirtyi hitaammin ja pienemmällä todennäköisyydellä pois pelokkaista kuin iloisista ja neutraaleista kasvoista. Korostunutta tarkkaavaisuutta pelkoa ilmaisevia kasvoja kohtaan ei tutkimuksissa selittänyt niiden epätavallisuus tai suhteellisesti voimakkaampi huomion kohdistaminen pelkoa ilmaisevien silmien alueelle. Lisäksi sydämen syketaajuuden nopeana laskuna havaittava tarkkaavaisuuden automaattinen orientaatioreaktio oli 7 kuukauden ikäisillä vauvoilla suurempi pelokkaisiin kuin iloisiin kasvoihin. Tulosten perusteella tarkkaavaisuuden suuntautumiseen pelkoa ilmaiseviin kasvoihin osallistuu 7 kuukauden iässä tahdonalaiseen säätelyyn sekä automaattiseen orientaatioon liittyviä mekanismeja. Keskushermoston tasolla tämä voi heijastella ympäristöstä tulevan informaation emotionaalisen sisällön erotteluun osallistuvien aivoalueiden (esim. amygdala) aktivaation integroitumista prefrontaalisella aivokuorella sijaitsevien tarkkaavaisuuden säätelymekanismien toimintaan. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan puolen vuoden iässä tapahtuu merkittäviä kehityksellisiä muutoksia pelon havaitsemisessa, kokemisessa ja oppimisessa. Ikävaiheessa, jolloin lapsi alkaa tyypillisesti harjoitella itsenäistä liikkumista ja fyysinen etäisyys vanhemmasta kasvaa, kohonnut herkkyys emotionaalisesti merkitykselliselle informaatiolle sekä lisääntyvä kyky hyödyntää emotionaalista informaatiota tarkkaavaisuuden ja käyttäytymisen säätelyssä edistää vauvan sopeutumista muuttuvaan ympäristöön.The exchange of emotional information through facial expressions is essential to early infant-caregiver interaction. The ability to process and comprehend information from facially communicated emotional signals develops significantly throughout the first year of life. One manifestation of this development during the second half of the first year is infants? increased attention to fearful rather than happy and emotionally neutral facial expressions. The four studies reported in this dissertation were intended to characterize the emotional modulation of attention in further detail by investigating the developmental emergence of and the critical factors underlying the attentional prioritization of fearful expressions in infancy. Study I reported evidence of the emergence of enhanced attention to fearful faces between 5 and 7 months. While the data from 7-month-old infants replicated earlier findings of longer looking and larger attention-sensitive brain responses to fearful than happy faces, no differences were observed with either measure in 5-month-old infants. Studies II-IV utilized a novel paradigm to examine 7-month-old infants´ disengagement of attention from facial expression stimuli toward non-emotional distractor stimuli and the critical factors that may underlie infants´ attentional bias to fearful faces. These studies showed that fearful faces modulate infants´ attention disengagement by increasing the latency and decreasing the frequency of eye movements from the centrally presented face toward the peripheral distractor stimulus. This effect was absent for faces that had been rated as novel as a fearful expression but lacking equal emotional signal value (Study II) and for neutral faces that had fearful eyes (Study III), the most prominent visual feature of a fearful expression. Finally, in Study IV, infants showed a larger deceleration of heart rate orienting response to fearful faces, resembling the autonomic response to threat-related stimuli typically observed in adults. In light of these data, it is suggested that the turn of the second half of the first year is a period during which critical developmental changes take place in the way infants perceive, experience, and learn fear. At a developmental phase during which infants typically begin to move independently, emotional significance of sensory stimuli becomes integrated with the functioning of attentional control mechanisms. The persistent bias to prefer fearful expressions over other stimuli presumably enables relatively efficient associative learning about the contexts in which fearful emotions are expressed by the caregivers (e.g., situations involving impending danger). In terms of brain function, the development of emotion-attention interactions may reflect the emergence of functional connections between structures sensitive to the emotional significance of sensory stimuli (amygdala) and cortical areas implicated in attentional control and emotion regulation (prefrontal, orbitofrotal, and anterior cingulate cortices)

Augmented Reality Audio Applications in Outdoor Use

Lisätyksi audiotodellisuudeksi (LAT) kutsutaan todellista äänimaisemaa, johon on lisätty virtuaalisia ääniobjekteja. Käyttäjän kuulema ääni tallenetaan LAT-kuulokkeisiin integroiduilla miniatyyrimikrofoneilla ja toistetaan tämän jälkeen suoraan käyttäjän korviin. Nauhoitetun signaalin päälle käyttäjälle voidaan toistaa keinotekoista tai aikaisemmin nauhoitettua signaalia. Binauraalisella prosessoinnilla lisätyt, virtuaaliset, äänilähteet voidaan sijoittaa haluttuun suuntaan. Virtuaaliset äänilähteet voidaan sitoa todelliseen äänikenttään binauraalisella prosessoinnilla, jos käyttäjän sijainti ja orientaatio tunnetaan. Käyttäjän jäljittämiseen käytettyjen menetelmien rajoituksista johtuen aikaisemmin toteutetut LAT-sovellutukset on tarkoitettu vain sisäkäyttöön. Tämän diplomityön tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa alusta ulkona käytettäviä LAT-sovellutuksia varten. Sekä inertiaan että maan magneettikenttään perustuvia menetelmiä käytettiin käyttäjän orientaation ja satelliittipaikannusta (GPS) paikan määrittämiseen. Alustan toimivuuden osoittamiseksi toteutettiin äänimuistisovellus suunnitellulla alustalla. Äänimuistia käytetään tallentamaan kaikki käyttäjän kuulema ääni, paikka- ja orientaatiotiedolla laajennettuna. Paikka- ja orientaatiotieto tallennettiin metatietona äänitiedostoon uudessa Ara-Wav formaatissa, jotta tietoa voidaan käsitellä myöhemminkin. Äänimuistisovellusta testattiin ja analysoitiin, minkä pohjalta alusta todettiin toimivaksi lähtökohdaksi ulkokäyttöön tarkoitettujen LAT-sovellusten toteuttamiseen.Augmented Reality Audio (ARA) can be defined as the real audio environment augmented with virtual sound objects. Everything the user hears is recorded with miniature microphones integrated in the ARA headset earphones. The recorded audio is immediately played back directly to the ears of the user. Along with the recorded signal, artificial or previously recorded sounds can be added. Binaural processing is used to position the virtual sounds in certain directions related to the user. The virtual sound sources can be fixed to the real environment with binaural processing, if the position and orientation of the user are known. Several ARA applications have been implemented before, but so far only to be used indoors, because of the limitations of applied tracking methods. The goal of the thesis was to design and implement a platform to be used outdoors. Inertial and magnetic tracking were used together to track the orientation of the user, and Global Positioning System (GPS) was used for position tracking. As a proof of concept, the Audiomemo application was implemented on the platform. Audiomemo can be used to record everything the user hears, and to enable the user to browse through previously recorded audio memories. The orientation and position information is saved as metadata in the audio file to enable retrieval of the information afterwards. The Audiomemo application was preliminarily tested and analyzed. The platform was found functional and a useful working base for ARA applications in outdoor use

Listautumisten syklisyys ja osakkeen suoriutuminen : Epänormaalit tuotot kuumissa ja kylmissä sykleissä Pohjoismaissa 2003-2017

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pohjoismaisten listautumismarkkinoiden syklisyyttä. Lisäksi tutki taan listautuneisiin osakkeisiin liittyviä epänormaaleja tuottoja kahden markkinatehokkuutta rikkovan ilmiön, alihinnoittelun ja alisuoriutumisen, kautta. Alihinnoittelulla viitataan korkeisiin lyhyen ajan tuottoihin ja alisuoriutumisella heikkoihin pitkän aikavälin tuottoihin suhteessa markkinatuottoon. Alihinnoittelu ja alisuoriutuminen ovat aiemmassa tutkimuksissa monilla eri markkinoilla havaittuja ilmiöitä. Pohjoismaisilla listautumisilla havaittiin lyhyellä aikavälillä keskimäärin yli 6 %:n alihinnoittelu, mutta merkittävää pitkän aikavälin alisuoriutumista ei ollut. Listautumismarkkinoiden syklit määritellään soveltamalla markovilaista regiiminvaihtoregressiota eri muuttujille. Tutkimusjakson 2003–2017 alkuvaiheesta sekä loppuvuosilta havaitaan useita lyhyehköjä kuumia syklejä ja keskivaiheilta, vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin jälkeen, pidempi yhtenäinen kylmä jakso. Lukumäärän avulla määritetyt kuumat ja kylmät syklit jakautuivat tasaisemmin kuin muilla muuttujilla. Kuumassa syklissä listatuilla osakkeilla havaittiin suurempi alihinnoittelu kuin kylmän syklin osakkeilla. Pitkällä aikavälillä syklien välinen tuottoero riippui syklien määrittelyyn käytetystä regressiomuuttujasta. Listautumisten lukumäärällä ja alihinnoittelulla määriteltynä kuuman syklin osakkeet suoriutuivat kylmän syklin osakkeita paremmin, mutta markkinatuotolla mitattuna tulos oli päinvastainen. Tutkimustulosten perusteella todettiin ensinnäkin, että lyhyellä aikavälillä pohjoismaisilla listautumismarkkinoilla vallitsee alihinnoitteluanomalia, mutta pitkällä aikavälillä ei havaittu merkittävää alisuoriutumista. Toiseksi pääteltiin, että havaitusta anomaliasta huolimatta Pohjoismaiden osakemarkkinoiden todettiin olevan kohtalaisen tehokkaat. Kolmanneksi esitettiin, että listautumismarkkinoiden vallitsevan syklin tunnistaminen on tärkeää sekä sijoittajien että listautuvan yrityksen päätöksenteon näkökulmasta. Viimeisenä johtopäätöksenä todettiin, että listautumisten alihinnoitteluun vaikuttaa useita erilaisia selityksiä, joiden vaikutukset vaihtelevat yhtiökohtaisesti

Tutkasovellukset hissin nopeus- ja paikkamittauksessa

Elevator speed and location measurement is traditionally implemented with motor and elevator car encoders. In this thesis, it is studied by radar. The thesis introduces the operating principles of different radars, their advantages and disadvantages. Frequency modulated continuous wave (FMCW) radars are chosen for practical tests based on these findings. The purpose of this thesis was to evaluate the feasibility of employing radar for measuring elevator speed and location, and propose radar as the replacement of the speed and location measuring tool in the present safety system. This was studied with 24 GHz, 60 GHz and 77 GHz radars. In elevator shafts, the measurements were carried out both towards the bottom of an elevator car and a ceiling of a shaft. The measurement results of 77 GHz radar were within the range resolution theory in all stationary cases when measured towards the ceiling. Signal attenuation degraded 60 GHz radar results at long distances. Though the results were also within the range resolution theory below 50 m distances. 24 GHz radar faced operational problems and thus accurate results were not obtained. The ceiling of the shaft was discovered a better reflector of radar signals than the bottom of the elevator car. The elevator shaft was found out to be a suitable environment for radar measurements. Radar is a possible technology for measuring elevator speed and location, but radars tested in this thesis need further development for fulfilling the measurement criteria set by the desired application.Hissin paikka- ja nopeusmittaus on perinteisesti toteutettu moottorin ja hissikorin enkooderien avulla. Tässä diplomityössä sitä testataan tutkalla. Työssä esitellään erilaisten tutkien toimintaperiaatteita, etuja ja haittapuolia, joiden pohjalta käytännön testeihin valittiin taajuusmoduloituja, jatkuva-aaltoisia (FMCW) tutkia. Työn tavoitteena oli selvittää tutkan käyttökelpoisuus hissin paikan ja nopeuden mittaamiseen sekä ehdottaa sopivaa tutkaa paikka- ja nopeusmittauksen korvaajaksi nykyisessä turvajärjestelmässä. Tätä tutkittiin 24 GHz:n, 60 GHz:n ja 77 GHz:n FMCW-tutkilla, joilla mitattiin hissikuilussa sekä hissikorin pohjaa että kuilun kattoa vasten. 77 GHz:n tutka pysyi kaikissa etäisyyden mittauksien paikallaan olevissa tapauksissa etäisyysteorian erottelutarkkuuden sisällä, kun mitattiin kattoa kohti. Signaalin vaimentuminen heikensi 60 GHz:n tutkan mittaustuloksia pitkillä etäisyyksillä. Mittaustulokset olivat kuitenkin teorian rajojen sisäpuolella alle 50 metrin matkoilla. 24 GHz:n tutkalla havaittiin operatiivisia ongelmia, joiden takia tutka ei soveltunut mittauksiin. Mittaustuloksista havaittiin, että hissikuilun katto toimii paremmin tutkasignaalien heijastimena verrattuna hissikorin pohjaan. Hissikuilu osoittautui soveltuvaksi ympäristöksi tutkamittauksille. Tutka on mahdollinen tekniikka hissin paikka- ja nopeusmittaukseen, mutta tässä diplomityössä käsitellyt tutkat vaativat parannuksia, jotta sovelluksen asettamat mittauskriteerit täyttyvät

Työmarkkinasiirtymät Suomessa : Työllisyyden päättymisen jälkeinen työmarkkinasiirtymien dynamiikka vuosina 1995–1999

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa keskitytään erityisesti työmarkkinoilla lisääntyneeseen yksilötason epävarmuuteen ja joustavuuden vaatimukseen. Jos työmarkkinoilla lisääntyvä epävarmuus näkyy tulevaisuudessa yhä suurempana työllisyysjaksojen päättymisen määränä, on hyödyllistä tuntea miten henkilöiden ominaisuudet vaikuttavat erilaisten työmarkkinasiirtymien toteutumiseen. Laajan suomalaisen rekisteriaineiston perusteella käsitellään edustavaa otosta vuosina 1995–1997 työllisyytensä päättäneistä henkilöistä. Rekisteriaineiston tietosisältöä innovatiivisella tavalla käyttäen analysoidaan työllisyysjakson päättymisen jälkeistä työmarkkinadynamiikkaa ja työmarkkinatilojen välillä tapahtuneisiin siirtymiin vaikuttavia yksilökohtaisia tekijöitä tapahtumahistoria-analyysin keinoin. Tutkielmassa yhdistetään Coxin verrannollisten riskien malli laskuriprosesseihin ja tapahtumahistoria-analyysin kehikkoon. Mallinnus tehdään erikseen miehille ja naisille työmarkkinoilla sukupuolten välillä eri tekijöissä olevien erojen vuoksi. Aineiston perusteella havaittiin, että noin joka kymmenes työllisyytensä vuosina 1995–1997 välisenä aikana päättänyt henkilö ei tehnyt työllisyyden päätyttyä ainuttakaan siirtymää, vaan pysyi työllisyysjakson päättymisen jälkeen joko työttömänä tai työvoiman ulkopuolella koko kahden vuoden tarkastelujakson ajan. Yli kaksi kolmannesta kaikista henkilöistä, joilla havaittiin työllisyysjakson loppuminen, siirtyi takaisin työllisyyteen yhden työllisyysjaksojen välissä olleen työmarkkinatilan kautta. Voimakkaimmin eri siirtymien toteutumiseen vaikuttaneet yksilökohtaiset tekijät olivat ikä, koulutus, työkokemus ja työkyky. Naisilla alle kouluikäiset lapset vaikuttivat työmarkkinasiirtymien toteutumiseen. Oikeus ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan vaikuttaa ohjaavan ihmisiä työttömiksi työvoiman ulkopuolelle siirtymisen sijaan. Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha myös pidentää työttömyyden kestoa. Ammattialojen väliset erot ovat suurempia kuin eri maantieteellisten alueiden välillä vallitsevat erot

Impact of technological change on quality of care : studies on total hip and knee replacement

This thesis analysed the impact that the introduction of new technology may have on the quality of care in a hospital setting. Technological change in medicine is rapid, as new devices are constantly taken into use in patient care, and new methods of delivering the care to patients are introduced, replacing existing routines and creating new practices all with the aim of benefitting patients. The present thesis focused on total hip and knee replacement, by analysing the introduction of implants, and by assessing the effects that a change in the production network (technology) via the launch or closure of an entire unit performing arthroplasty had on the quality of surgery as assessed by revision risk. Data for this study came from the Finnish Arthroplasty Register data on total joint replacements, Finnish administrative data on hospital discharges, prescribed medication, special reimbursements to medication and cause-of-death statistics. All total hip and knee replacements performed because of primary osteoarthritis in the period 1998 to 2011 were included. Survival analysis, with the revision of the joint in the follow-up as the outcome measure, was applied in the studies. For both total hip and knee replacement, the introduction of an implant in a hospital increases the risk of revision within three to five years, respectively, after the primary operation. The risk was higher for knee implants. For both surgeries, this learning effect was found to be implant specific. Of the analysed ten most common total hip and knee implant models, one hip and four knee implant models showed a learning curve, with the risk for reoperation decreasing with the greater number of surgeries performed with the implant model. Launching of arthroplasty surgery in a unit was not associated with a learning curve, but in units terminating total hip replacement surgery, the last 100 patients had worse short-term implant survivorship compared to patients who had had surgery in these units before the closure stage. The introduction of total hip and knee implants in a hospital was associated with increased revision risk in the introductory phase for some implant models. The introduction of new medical devices should be carefully considered in hospitals. The personnel acquiring new devices for use in a hospital should base their decisions on solid evidence of the efficiency of the technology and practice beforehand with the new devices. In addition, patients should be informed when new technology is introduced in their treatment and given the possibility to decline its use. On the health system level, health policy makers should take into account the result that unit closures may affect the quality of care in the closure stage, and try to guarantee stable operation settings for patients.Sairaanhoitoa tarvitsevien potilaiden paremman ja tehokkaamman hoidon tavoittelemisessa tärkeänä osana on uusien hoitomenetelmien ja -välineiden kehittäminen ja käyttöönotto hoitotyössä. Uuden teknologian käyttöönottoon kuuluu sen käytön opettelu arjen hoitoympäristössä. Ns. oppimiskäyrällä tarkoitetaan ilmiötä, jossa inhimillisen toiminnan osana on toiminnan muuttuminen kokemuksen karttumisen seurauksena. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan sairaaloissa tapahtuvan teknologisen muutoksen vaikutusta potilaiden hoidon laatuun lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa. Väitöskirjassa arvioidaan mikä on sairaalassa suoritetun uuden lonkan tai polven tekonivelmallin käyttöönoton vaikutus nivelen uusintaleikkausriskiin. Erityisesti tarkastelun kohteena on sairaalassa aiemmin käyttämättömän tekonivelmallin käyttöönoton vaikutus potilaiden lyhyen ajan uusintaleikkauksen todennäköisyyteen. Lisäksi väitöskirjassa tutkitaan suuremman teknologisen kokonaisuuden muutoksen vaikutusta lonkan ja polven tekonivelleikkausten laatuun arvioimalla koko tekonivelleikkaustoiminnan aloittamiseen ja lopettamiseen liittyvää hoitotoiminnan laadun muutosta käyttämällä laadun mittarina uusintaleikkausta. Tutkimukset perustuvat suomalaisiin terveydenhuollon rekisteriaineistoihin. Vuosien 1998 ja 2011 välisenä aikana Manner-Suomessa tehdyt lonkan ja polven kokotekonivelleikkausten tiedot ja seuranta vuoden 2013 loppuun saakka potilaille tehdyistä uusintaleikkauksista kerättiin terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä ja implanttirekisteristä. Mukaan tarkasteluihin otettiin primaarin nivelrikon vuoksi tehdyt tekonivelleikkaukset. Sairaalalle uusien tekonivelmallien käyttöönottoon sekä sairaalan tekonivelleikkaustoiminnan aloittamis- tai lopettamisvaiheeseen liittyvää uusintaleikkausriskiä tutkittiin eloonjäämisanalyysin avulla. Lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa uuden tekonivelmallin käyttöönottoon sairaalassa liittyy kohonnut varhaisen eli 3-5 vuoden kuluessa ensitekonivelleikkauksesta tehdyn uusintaleikkauksen riski. Polven tekonivelleikkausten kohdalla uuden tekonivelmallin käyttöönottoon liittyvä uusintaleikkausriski oli lonkan tekonivelleikkaukseen liittyvää uusintaleikkausriskiä korkeampi. Keskimäärin oppimiskäyrä oli nopea, sillä uuden implanttimallin käyttöönoton kohdalla vain 15 sairaalassa ensimmäisenä uudella tekonivelmallilla tehtyä leikkausta olivat tilastollisesti merkitsevästi suuremmassa vaarassa uusintaleikkaukselle. Tekonivelmallikohtaisten tarkastelujen perusteella sekä lonkan että polven tekonivelleikkauksissa oppimiskäyrä liittyi joihinkin tekonivelmalleihin mutta ei kaikkien mallien käyttöönottoon. Suuremman teknologisen muutoksen kohdalla uusintaleikkausriskin ei havaittu olevan poikkeava lonkan tai polven tekonivelleikkaustoiminnan aloittamisvaiheessa. Lonkan ja polven tekonivelleikkaustoiminnan päättymistä edeltävässä toiminnan lopettamisvaiheessa viimeisen 100 leikkauksen joukossa tehtyjen lonkan tekonivelleikkausten uusintaleikkausriski oli suurempi kuin samoissa sairaaloissa ennen tätä vaihetta tehtyjen tekonivelleikkausten kohdalla. Uusien tekonivelmallien käyttöönottoon liittyy riski aloitusvaiheen leikkausten heikommasta laadusta mikä näkyi tutkimuksessa kohonneena uusintaleikkauksen todennäköisyytenä. Uusien tekonivelmallien käyttöönotto sairaaloissa tulee harkita tarkkaan ja käyttöönottopäätösten tulee perustua tieteelliseen näyttöön tekonivelmallien toimivuudesta ja pysyvyydestä. Tekonivelleikkauksiin osallistuvan henkilöstön tulee harjoitella uusien tekonivelten käyttöä ja potilaille tulee kertoa mikäli heille ollaan suunnittelemassa tekonivelleikkausta sairaalassa hiljattain käyttöönotetulla tekonivelmallilla. Terveydenhuollossa järjestelmätasolla tulee huomioida toiminnan keskittämisen myötä tehtävien yksiköiden lopettamisten seurauksena tulevat laatuvaikutukset ja pyrkiä takaamaan potilaiden laadukas hoito myös terveydenhuoltojärjestelmän murrosvaiheissa

Rooted shoot cuttings from SE donor plants in Finland – potential material for breeding and propagation

Poster presentation: IUFRO Seed Orchard Conference 2017 September 4-5, 2017, Bålsta, Sweden201